Nadezhda Bruk

Nadezhda Bruk (15. elokuuta 1940 Moskova – 5. elokuuta 2022 Tampere) oli suomalainen kuoronjohtaja sekä kuoronjohdon, pianonsoiton, yksinlaulun, musiikin teorian ja säveltapailun opettaja. Venäjällä syntynyt Bruk asui Suomessa vuodesta 1974 ja sai Suomen kansalaisuuden 1979.

Elämä

Nadezhda Brukin isä oli kommodori Jefrem Mislavskij, joka toimi merivoimissa rakennusinsinöörinä, äiti Ida Dinnerstein oli metallinvalmistusinsinööri.

Vuosina 1949–1956 Bruk opiskeli Pietarin musiikkiopiston alaisessa seitsenvuotisessa musiikkikoulussa pianonsoittoa ja sen jälkeen musiikkiopistossa kuoronjohtoa. Vuonna 1960 hänet hyväksyttiin Pietarin valtiolliseen Rimski-Korsakov-konservatorioon, missä hän opiskeli kuoronjohtoa tunnetun venäläisen kuoronjohtajan professori Ivan Poltavtsevin johdolla. Poltavtsev myös kutsui Brukin assistentikseen Pietarin valtiolliseen kulttuurin ja taiteen yliopistoon, missä Poltavtsev oli tuolloin luomassa kuoronjohdon laitosta.

Vuonna 1973 Bruk muutti perheineen Neuvostoliitosta ensin Yhdysvaltoihin ja sieltä Suomeen. Vuodesta 1974 (pois lukien vuodet 1978–1984) hän asui Tampereella, minne hänet oli alun perin kutsuttu opettajaksi Tampereen konservatorioon yhdessä aviomiehensä, diplomi-säveltäjä Fridrich Brukin kanssa.

Pedagoginen ja taiteellinen toiminta

1970- ja 1980-luvuilla Nadezhda Bruk johti useita kuoroja sekä opetti pianonsoittoa ja yksinlaulua eri kaupungeissa Suomessa.

Aamulehti uutisoi 22. toukokuuta 1975 Brukin johtaman Tampereen konservatorion lapsikuoron esiintymistä sanoin: ”Iso lapsikuoro lumosi kuulijat.”

Bruk saavutti menestystä myös opettajana: useat hänen oppilaansa ovat edenneet näkyviin asemiin Suomen musiikkielämässä (yksinlaulajat, kuoron- ja orkesterinjohtajat, pianistit).

Vuonna 1979 Brukin johtama Kouvolan Mieskuoro esiintyi menestyksellisesti konserttivierailullaan Saksan liittotasavallassa. Sanomalehti Westfälische Rundshau kirjoitti suomalaisen mieskuoron vierailusta seuraavasti: ”’Vaeltavat leikarit’ Suomesta saivat yleisöltä myrskyisät suosionosoitukset esittäessään meillä Saksassa J.S.Bachin, W.A.Mozartin, F.Schubertin ja L. van Beethovenin teoksia”. Erityisesti saksalaista kriitikkoa hämmästytti se, että 40-henkistä suomalaista mieskuoroa kykeni oivallisesti johtamaan naisjohtaja, mikä siihen aikaan oli vielä harvinaista. Vuonna 1987 Вruk perusti yhdessä aviomiehensä Fridrich Brukin kanssa Tampereelle Piano-opisto Brukin.

Julkaisut ja muu toiminta

1) Kolmiosainen säveltapailun oppikirja opiskelijoille ja yksinlaulun ammattilaisille:

• Säveltapailu – Sävelsanelu I osa (250 harjoitusta), Tampere, 1991
• Säveltapailu – Sävelsanelu II osa (250 harjoitusta), Tampere, 1992
• Säveltapailu – Sävelsanelu III osa (100 harjoitusta), Tampere, 1992

2) Kustannustoiminta:

Fridrich Brukin sävellysten nuottikirjoja:

• Kantelesonaatti, Tampere, 1990
• Konserttimuunnelmia vanhasta Kalevalasävelmästä sellolle ja pianolle, Tampere, 1991

Fridrich Brukin sävellysten CD-levyjä, esiintyjinä Viron, Latvian, Liettuan ja Suomen filharmonisia orkestereita:

• Fridrich Brukin sävellyksiä, 1993
• Lyyrisiä kuvia, 1994
• Kalevalasta, 1994
• Lumikello, 1994
• Vuoropuheluja, 1996
• Taiteilija Chagall, 2002
• The Hand of God, 2003 (kaksois-CD)
• Auringonvalo, 2004 (kaksois-CD)
• Vaeltava laulaja, 2005 (kaksois-CD)
• Nordic Legends, 2007 (kaksois-CD)
• Joulun aikaan, 2009
• Suomalaisessa vireessä, 2009 (kaksois-CD)
• Maailmankaikkeus, 2012
• Sinfonia nro 12 Turtolan tähti (2012)

Tunnustuksia

• Suomen Leijonan Ritarikunnan ansioristi tunnustuksena panoksesta Suomen musiikkitaiteen kehittämiseen, 1990
• Suomen opetusministeriön kunniakirja tunnustuksena panoksesta Suomen musiikkitaiteen kehittämiseen, luovutettu valtion taiteilijaeläkkeen myöntämisen yhteydessä, 2000

Lähteet

• Bruk, Fridrich: ”Sata ystävää” eli parjatun tilitys. Muistelmat. Prologi, 2006.
• Aamulehti 22.5.1975
• http://www.ts.fi/teemat/extra/1074179670/Soi+maininki+hiljainen+Fridrich+Brukin+elamaa (Arkistoitu – Internet Archive)
• http://www.tyl.fi/historiaa/ (Arkistoitu – Internet Archive)
• Aamulehti 28.8.2022